Inhottava Citizen Vigilante ei ole propaganda-ase vaan oire ja toteemi

Maailman rikkaimmalla miehellä on uusi suosikkielokuva.

Elon Musk jakoi trillerin Citizen Vigilante ilmaiseksi X-palvelussa (entisessä Twitterissä) pariksi päiväksi. Erikoinen temppu, sillä elokuvan kaupallinen kansainvälinen levitys oli vasta alkamassa.

Logiikka on silti selvä. Muskilla oli jakamiseen lupa, eikä halpiselokuva olisi voinut saada parempaa markkinointia.

Elokuvasta on tullut ilmiö, vaikka se ei ole kovin monissa maissa virallisilla kanavilla edes katsottavissa. Useimmilla alustoilla, joilla käyttäjät pistetyttävät elokuvia, sen arvosana on yllättävän korkea – esimerkiksi Rotten Tomatoesissa kriitikoista 6 prosenttia on kirjoittanut positiivisen arvion, mutta käyttäjistä 93 prosenttia ilmoittaa pitäneensä elokuvasta.

Citizen Vigilanten puolesta äänestäminen ei ole niinkään elokuvamaun ilmaisua vaan poliittinen kannanotto. (Poikkeuksen tekee elokuvaharrastajien Letterboxd-alusta, jossa käyttäjät ovat sitoutuneet omaan tiliinsä ja makuunsa, ja siellä yli 20 tuhannen pisteytyksen keskiarvo on 2.0/5.)

Citizen Vigilante on äärimmäisen populistis-rasistinen väkivaltaelokuva, jonka viesti on aivan yksioikoinen: rajat kiinni, nirri pois rikollisilta. Sen maailmassa ihmisarvottomia rikollisia ovat maahanmuuttajat ja ne, jotka heitä suojelevat. Oikeuslaitos on rikki, vankilat ovat lomailupaikkoja, joissa eletään ilmaiseksi veronmaksajien rahoilla – näin Citizen Vigilantessa sanotaan ääneen.

Lisäpontta Musk sai Saksasta. Se on harvoja eurooppalaisia maita, joissa on vielä elokuvien aikuissensuuria. Citizen Vigilantelta evättiin ensimmäisissä käsittelyissä ikäraja, joten sitä ei olisi saanut levittää Saksan elokuvateattereissa lainkaan. Päätös on sittemmin peruttu, mutta elokuvan ajatuksille lämpenevä laitaoikeisto etenkin Yhdysvalloissa sai pontta sananvapaushuutelulle.

Itse elokuvaa kuvaillessa on vaikea liioitella sen inhottavuutta. Armie Hammerin näyttelemä päähenkilö Michael on mustiin pukeutuva hiippari, “yhdysvaltalainen kiinteistöliikemies”, joka horisee nettivideoilla woke-vasemmistosta, ääri-islamilaisista ja omasta filosofiastaan siteeraten Nietzscheä. Ihmiset ovat paskoja, he tottelevat lakia, vaikka oma elämä olisi vaarassa, Michael selostaa.

Michael käy tivaamassa raiskausten ja pahoinpitelyjen uhreilta, ovatko nämä saaneet oikeutta, ja lähtee tappohommiin kuultuaan kyynelsilmäisiltä naisilta kieltävän vastauksen.

Maailman pahuuden esitetään olevan maahanmuuttajissa ja järjestelmässä, joka suojelee heitä. Michael tappaa kokonaisen muslimiperheen, koska poika on pälkähästä päässyt raiskaaja.

Kun poliisin erikoisyksikkö tulee etsimään Michaelia, hän teurastaa heidätkin koska voi. Elokuva mässäilee luotisateessa irtoavilla sormilla ja verimössöksi räjähtävällä päällä.

Michael huumaa tuomarin, pitää tälle luennon ja tappaa tämän.

Tuomari on sanonut vapauttamiensa joukkoraiskaajien olevan uhreja siinä missä raiskattukin. Onko elokuva myös satiiria, kyseenalaistaako se murhaajan fantasiat? Ei, vaan clou on nimenomaan mentaliteetissa ja fantasiassa, joka on tuttua laitaoikeiston somemetodeista: rakennetaan pahiksia stereotyypeistä, kärjistyksistä ja olkiukoista. Tässä yhteydessä he ovat näyteltyjä hahmoja, jotka yli-ihminen Michael saa surmata sadistisesti.

Lopussa oman käden oikeus on vakuuttanut television uutistenlukijan, joka listaa maahanmuuttajien ja etenkin afrikkalaisten rikoslukuja, murhia ja raiskauksia ja toteaa niiden nostavan esiin painavan kysymyksen: ovatko rikolliset vai heitä eliminoiva henkilö suurempi uhka. Sen päälle Michael kertoo, että on aika lähteä ulos ja näyttää näille paskiaisille. Loppu.

Tapahtumat sijoittuvat alkuplanssin mukaan “Eurooppaan”. Citizen Vigilante on kuvattu Kroatian Zagrebissa hyvin, hyvin halvalla. Näytteleminen on luokatonta, dialogi naurettavaa, kamera missä sattuu, valaistus päin hemmettiä. Materiaalia on ollut hädin tuskin pitkän elokuvan tarpeiksi, joten kuvia ihmisistä ajamassa autolla tai drooninäkymää Michaelista kävelemässä puistossa venytetään poskettomasti. Syke-elokuvissa on korkeammat tuotantoarvot.

Tätä paskaa ei kukaan jaksa katsoa muuten kuin ideologisista tai tutkimussyistä. Kaiken selittää kuitenkin mies elokuvan takana.

Ensimmäisen uravaiheensa aikana Uwe Boll nimettiin usein maailman huonoimmaksi ohjaajaksi. Hän on tuottaja-käsikirjoittaja-ohjaaja (ja myös Citizen Vigilanten kuvaaja), jonka neronleimaus parisenkymmentä vuotta sitten oli hankkia menestyneiden videopelien elokuvaoikeuksia ja käyttää saksalaisia verotusporsaanreikiä rahoitusvipuna.

Bollin elokuvat olivat todella huonoja ja kaikki floppasivat elokuvateattereissa, mutta hän sai mukaan isoja tähtiä ja laatunäyttelijöitä: Jason Statham, Sir Ben Kingsley, J.K. Simmons ja niin edelleen. Verovähennyskuvioiden vuoksi monet elokuvista ilmeisesti tuottivat lopulta ihan hyvin rahaa videomarkkinoilla.

Aina suorapuheinen Boll oli altis kertomaan, miten näyttelijäkiinnitykset onnistuivat: jos lähetti tarpeeksi monen tähden agentille tarjouksen viime hetkellä, aina löytyi joku, jolla oli aikatauluissa sopiva aukko ja rahantarve.

Veropuljauksen vuoksi elokuvien budjetiksi oli hyvä kehittää mahdollisimman suuri luku. In the Name of the King: A Dungeon Siege Tale (2007) maksoi väitetysti peräti 60 miljoonaa dollaria.

Saksan verokuvio korjattiin 2005 ja kun vaikutukset alkoivat seuraavina vuosina konkretisoitua, Bollin tehdas simahti.

Elokuvia tuli vielä läjä, esimerkiksi Auschwitz, joka muka pyrkii näyttämään keskitysleirin todellisuutta kaikessa karuudessaan, eli se oli lähes tarinaton kokoelma lavastettuja hirvittävyyksiä. (Haastattelin Bollia pari kertaa, viimeksi 2011, kun hän rakensi julkisuustempun siitä, ettei “tärkeää” Auschwitz-elokuvaa otettu Berliinin elokuvajuhlien ohjelmistoon – vaikka hän ei edes tarjonnut sitä sinne. Hän myös kertoi, että syy Auschwitzin tekemiseen olivat keskitysleirikulissit, jotka hän oli rakennuttanut Bloodrayne 3 -elokuvaansa. Ylvästä.)

Äärikyynisen showmiehen avoimen fasistinen Citizen Vigilante on looginen askel uralla, jolla kiinnostavan tai hyvän elokuvan tekeminen on ollut täysin toissijaista tai merkityksetöntä, kun tärkeintä on huomioarvo ja raha. Minulle tuli yllätyksenä, että Boll on tehnyt muitakin elokuvia 2020-luvulla ennen Citizen Vigilantea; ne eivät olleet saaneet minkäänlaista huomiota. Viimeksi kuulin ohjaajasta kymmenisen vuotta sitten, kun hän oli lopettanut leffanteon, siirtynyt menestyksekkäästi ravintola-alalle ja antoi haastattelun Vanity Fairille.

Ensimmäinen temppu saada tälle tuotannolle huomiota oli yritys nimetä se “The Dark Knightiksi”. Warner Bros tuli väliin – nimi oli siis sama kuin Christopher Nolanin toisella Batman-elokuvalla.

Elokuvan Michael kieltämättä on vähän Batman-tyyppinen yksinäinen “sankari”. Lajityypiltään elokuva kuuluu tarkemmin vigilante-genreen, kertomuksiin lain rajat ylittävistä kansalaisista ja poliiseista (Charles Bronson Väkivallan vihollinen / Death Wish -elokuvissa, Clint Eastwood Likaisena Harryna, jne). Perinteestä poiketen Boll ei anna tilaa minkäänlaiselle kaksoisvalotukselle tai päähenkilön kehitykselle, saati huumorille. Katsojan pitäisi vain vaikuttua Michaelin, yli-ihmisen, päättäväisestä julmuudesta.

En olisi taipuvainen ajattelemaan, että Citizen Vigilante olisi sadismissaankaan lopulta “vaarallinen” elokuva.

Se on enemmän vihan oire, pahoinvointiraportti ja olemassa olevan rasistisen seurakunnan toteemi kuin sellaista propagandaa, joka käännyttäisi ketään aatteen puolelle.

Boll saattaa olla arvomaailmaltaan julkea, mutta hän on niin intohimoton ohjaaja, etten jaksa uskoa Suomestakaan löytyvän kovin montaa pälliä, jotka elokuvan katsottuaan tepsuttaisivat Dressmaniin etsimään ns. cooleja mustia vaatteita, joita Michael käyttää.

Ilman Muskin jumalallista väliintuloa ei Citizen Vigilantesta olisi ikimaailmassa tullut ilmiötä, jotain mistä minäkään nyt kirjoittaisin. Saksan kieltopäätöksestä ja X-julkisuudesta noussut kohu teki siitä Yhdysvalloissa hetkeksi digivuokraamojen ykkösen.

Boll on ilmaissut halunsa tehdä jatko-osa. Saa nähdä, onko Call Me By Your Namesta pitkän matkan tullut Hammer mukana. Muita töitä ei canceloidulla näyttelijälle juuri ole, mutta Kim Mastersin artikkelin mukaan Hammer lähti mukaan vain käsikirjoitusluonnoksen perusteella ja katuu valmista elokuvaa syvästi. Mastersin juttu perustuu kolmannen osapuolen tietoihin. Boll on kuitannut asian – sinänsä uskottavasti – toteamalla, ettei Hammeria voitu johtaa harhaan, sillä hän on elokuvan jokaisessa kohtauksessa.

Hammer toden totta lukee jatkuvasti sellaisia repliikkejä, ettei hänen yllättymisensä lopputuloksesta tunnu uskottavalta.

Kiinnostavinta juuri nyt on se, ottaako joku Suomessa Citizen Vigilanten levitykseen – mikä tarkoittaisi lähinnä suoratoistojakelua. Tarjolla on häikäilemättömän opportunistin ja natsin leima sekä ehkä vähän rahaa.