The Freyas eli mitä?

Luin The Freyas-tapahtumasta. Ensimmäinen palkintogaala järjestetään Helsingin arvokkaimmassa mahdollisessa paikassa, Finlandia-talossa syyskuun lopulla. Tarkoitus on palkita Pohjoismaiden parhaita, tuoda elokuva- ja tv-alaa yhteen ja houkutella gaalailuun ja verkostoitumaan tuottajia, rahoittajia, elokuvantekijöitä, journalisteja sekä silmäätekeviä Yhdysvalloista asti.

Uutiskulma Hesarissa on se, että tällainen palkintogaalahanke on yllätys.

Sitä se on, kieltämättä, kun missään ei kerrota muuta kuin jakotapahtumaan eli The Freyas-gaalaan liittyvää. Substanssina on toistaiseksi ainoastaan se, ketkä tulevat tuomaroimaan ja jakamaan palkintoja.

Näillä tiedoin ei kyse ole palkinnoista, joilla itsessään olisi painoarvo, vaan gaalasta. Gaala tarkoittaa siis tässä glamouria, näyttäytymistä ja näkyvyyden tavoittelua.

“Meillä on Pohjoismaiden kokoinen aukko gaalajärjestelmässä. Kun saamme gaalan avulla nostatusta elokuville ja tv-sarjoille Pohjoismaissa, niin samalla me nostamme niitä Hollywoodin suuntaan”, Kirpi Uimonen kertoi Ylelle.

Gaalajärjestelmä!

Näkyvyyden kanssa vain on niin ja näin: tuomareiksi tai jakajiksi on julkistettu lähinnä Suomessa tunnettuja henkilöitä, mutta silti ensimmäistä The Freyasia ei esimerkiksi televisioida Suomessa.

Tanskasta sentään tulee Trine Dyrholm, jonka edellinen Suomen-vierailu toukokuussa ei tosin ylittänyt uutiskynnyksiä.

Ruotsista ovat tuomareiksi tai palkintoja jakamaan saapumassa Nanna Blondell ja Alexander Karim, jotka kumpikin ovat sattumoisin myös työskennelleet Suomessa joitain vuosia sitten.1

Tapahtuman taustahenkilöiksi kerrotaan Hesarin jutussa suomalaiset viihdetoimittaja Uimonen ja helikopteriyrittäjä Joonas Nurmi sekä Uimosen kanssa Los Angelesissa Golden Globes-palkintogaalan taustaorganisaation Hollywood Foreign Press Associationissa (HFPA) jäseninä olleet saksalainen Anke Hofmann ja tanskalainen Tina Jøhnk Christensen.

Gaalaan on alle kuukausi aikaa. Emme tiedä ehdokkaita tai sitä, millä kriteereillä ehdokkuudet asetetaan. Varietyn jutun mukaan gaalassa juhlistetaan ohjaajia, tuottajia, käsikirjoittajia, näyttelijöitä, elokuvaajia, säveltäjiä ja niin edelleen, kaikista Pohjoismaista. Muualla on mainittu myös Baltia ja/tai Viro.

Tulevatko ehdokkaat ja palkittavat paikan päälle? Jos eivät, suurisuuntainen tapahtuma on totaalinen lässähdys.

Kuva © The Freyas

Tällaiseen glamourtaivaisiin kurkottavaan yllätyshankkeeseen suhtaudutaan kolmella tavalla. Voi katsoa tarkemmin, voi projisoida siihen kaikki toiveensa ja haukkua ankeuttajiksi ne jotka katsovat tarkemmin, tai voi olla täysin välinpitämätön, minkä pelkään olevan houkuttelevinta.

Keskityn alla elokuviin, koska sarjojen näkyvyyttä ja tunnettuutta on vaikeampi mitata. Mitä on “pohjoismainen elokuva”?

Vuosien 2025 ja 2026 pohjoismaiset merkkielokuvat ovat Joachim Trierin Sentimental Value, joka sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta, voitti niistä parhaan kansainvälisen elokuvan Oscarin kaikkien aikojen ensimmäisenä norjalaiselokuvana,2 ja sen rinnalla …

Niinpä, muiden nimeäminen ei ole ihan helppoa.

Sentimental Value on maailmalla ja Yhdysvalloissa elokuvateattereissa menestynein pohjoismainen elokuva viime ja tältä vuodelta. Se tosin sai maailmanensi-iltansa Cannesissa jo toukokuussa 2025. Tämän vuoden Berliini-Cannes-festivaaliakselilla noteerattuja pohjoismaisia tapauksia ovat kaksi genre-elokuvaa, Yön lapsi Suomesta ja Her Private Hell Tanskasta.

Mikäli suoratoistojakelu lasketaan, Sisu 2 on globaalisti eniten katsottu pohjoismainen elokuva muutamaan vuoteen (sitten Sisu ykkösen, joka oli ensi-iltavuonnaan Pohjois-Amerikan valkokankaiden toiseksi katsotuin eurooppalainen elokuva).3

Alalta ei tietenkään puutu halua tarttua säihkeeseen ja mahdollisuuteen. Näkyvyys kiinnostaa, vaikeina aikoina eritoten.

Jotta jokin palkinto, gaala tai palkintogaala saisi nyt ja jatkossa huomiota, sen täytyy vastata tarpeeseen. Tätä kysyntää eli “gaalajärjestelmän aukkoa” on hankala hahmottaa.

Palkintojahan on jo. Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto (PNEP) noteerataan suomalaismedioissa ainoastaan satunnaisesti, vaikka palkintosumma on poikkeuksellisen suuri (noin 40 000 euroa). Disclaimer: olen kuulunut PNEP:n suomalaisen ehdokkaan valitsevaan raatiin.

Euroopan elokuva-akatemian jakamissa European Film Awardseissa, joista on toivottu jonkinlaista verrokkia Oscareille, on joka vuosi ehdolla ja paikan päällä todella isoja tähtiä, mutta eivät ne ylitä edes uutiskynnystä Suomessa (ellei ehdolla ole suomalaiselokuvaa).

Koska The Freyas on kaupallisten tahojen rahoittama – nostan hattua rohkeudelle – katsotaan numeroita.

Ei ole olemassa “pohjoismaista elokuvaa”, jota mentäisiin katsomaan pohjoismaisuuden vuoksi.

Tänä vuonna ensi-iltaan tulleet aikuisten näytelmäelokuvat muista Pohjoismaista ovat saaneet Suomessa yhteensä suunnilleen 3300 valkokangaskatsojaa. Se on alle promille kaikista elokuvissakäynneistä.

Ruotsalaiset ensi-illat ovat saaneet tänä vuonna yhteensä noin 1400 katsojaa. Norjasta on yksi ensi-ilta, merihirviöelokuva Kraken, sillä 1900 katsojaa. Yhtään tanskalaista tai islantilaista elokuvaa ei ole toistaiseksi tuotu Suomessa elokuvateatteriensi-iltaan vuonna 2026.

Kaikkihan pitävät tanskalaisista elokuvista! Kun näemme hyvän elokuvan, se painuu mieleen. Viimeksi tanskalainen elokuva tosin on saanut Suomessa yli 3000 katsojaa viitisen vuotta sitten (Thomas Vinterberg: Yhdet vielä, Oscar-voittaja, meillä pohjoismainen hitti 26 000 katsojalla, Tanskassa yli 800 000 katsojaa).

Tällä otannalla pohjoismaisen elokuvan aseman Suomessa voisi dumata aivan marginaaliseksi. Jätin kuitenkin pois lastenelokuvat, joista katsotuimmat olivat uusin ruotsalainen Bamse-leffa (21 000 katsojaa) ja norjalainen Käsikirja supersankareille (3800 katsojaa). Oletan, että kansainvälisen elokuvateollisuuden ehdoilla pelatussa The Freyas-geimissä ne eivät ole kovaa valuuttaa. Variety ei niistä paljoa kirjoita.

Ei yleensä ole sentään näin kuivaa. Kun tulee kiinnostava elokuva, yleisö saattaa aktivoitua. Pohjoismaisen elokuvan vuosittainen markkinaosuus Suomessa on kuin onkin yleensä yhden, joskus jopa lähes kahden prosentin luokkaa.4

Hyvin harvoin enempää.

Suomalaisia elokuvia katsotaan muissa Pohjoismaissa suhteessa vielä vähemmän, ja se siitä. Kenties uusi gaala ketterästi kääntää kuvion ja tekee naapurimaiden elokuvasta laajemmin kiinnostavaa.

En halua vähätellä Golden Globes-organisaatiossa saatuja oppeja ja kontakteja. Kaikki asioista perillä olevat kuitenkin tietävät, että tuon palkinnon merkitys ja HFPA-järjestön valta-asema perustui ainoastaan gaalan televisionäkyvyyteen. Golden Globes oli Hollywoodille tärkeä markkinointioperaatio, Oscarien jälkeen merkittävin palkintogaala. Näkyvyys ja jatkuvuus oli saavutettu vuosikymmeniä sitten. Televisiointioikeudet tuottivat alle sadan jäsenen HFPA:lle hurjan varallisuuden.

HFPA:n kupla puhkesi näyttävästi. Vuonna 2021 Los Angeles Times julkaisi käänteentekevää tutkivaa journalismia yhdistyksestä. Epäilyksiä korruptiosta, rasismista ja privileegiojärjestelmästä oli vaikea ohittaa.

Hollywoodin tuotantotahot katkaisivat yhteistyön HFPA:n kanssa, Tom Cruise palautti voittamansa Golden Globet, televisiointi peruttiin.

Golden Globes-brändi myytiin. Järjestely jossa HFPA:n alkuperäiset, valta-asemansa menettäneet jäsenet olivat vielä saaneet uudelta organisaatiolta vuosipalkkaa ja muita etuja päättyi viime vuonna, asianomaisille ilmeisimmin ikävänä yllätyksenä.5

Tätä taustaa ei voi ihan tyystin sivuuttaa, kun miettii The Freyasin painotuksia, Hollywood-gaalakokemuksen rinnastettavuutta meikäläiseen kontekstiin ja pelkistävää filtteriä, jonka läpi “pohjoismainen elokuva” näyttäytyy “gaalajärjestelmän” oudosti hylkäämänä ja pimeän aineen ympäröimänä ideaalina jossain kaukana.

“Pyrimme luomaan palkintogaalan, joka saa ihmiset Ranskassa, Britanniassa tai Yhdysvalloissa ajattelemaan, että jos palkkaamme tuon ruotsalaisen näyttelijän, tanskalaisen kuvaajan tai suomalaisen ohjaajan, hän saattaa saada ensi vuonna Freyan”, Uimonen kuvailee Nordisk Film & TV Fondin artikkelissa.

Tätä se on, arvostelukyky.