Kolme ideaa tulevalle viikolle

Tykkään aina sunnuntai-iltana (tai maanantaiaamuna) miettiä muutaman kivan, pienen asian, jonka voin tehdä alkavalla viikolla. Näin arkenakin tulee oikeasti tehtyä kivoja juttuja, eivätkä päivät hujahda harmaana massana ohi.

Asiat voivat joskus vaatia vähän sunnittelua ja toteutusta, esimerkiksi käynti museossa, päiväreissu johonkin lähelle tai ryhmäliikuntatunti, jota olen halunnut kokeilla. Tai ne voivat olla pieniä asioita, jotka eivät vaadi minulta juurikaan vaivaa - kuten leffa jonka olen halunnut nähdä, uusi herkku, jota haluan maistaa tai puhelu ystävälle, josta en ole kuullut hetkeen.

Olennaista on myös oikeasti päättää miten ja milloin jutut toteuttaa ja tarvittaessa laittaa ne kalenteriin. Muuten asiat jäävät helposti arjen pyörittämisen jalkoihin ja sunnuntai-iltana sitä jälleen miettii, että mihin tämä viikko taas katosi.

Ajattelin, että voisin maanantaisin jakaa Substackissa muutaman pienen, kivan idean tulevalle viikolle. Voit napata ne suoraan käyttöön - tai ne voivat yksinkertaisesti toimia sinulle muistutuksena miettiä omia.

Kertokaa, jos innostutte tästä ajatuksesta! Ja jos ette halua minulta sähköpostia kahdesti viikossa, muistattehan, että jutut voi tilata myös Substack-sovelluksen inboxiin (valitse tämä vaihtoehto sovelluksen asetuksista). Tai toki voit aina lukea kirjoitukset vanhaan blogityyliin selaimessa: eevakolu.substack.com

Siispä, kolme ideaa alkavaan viikkoon:

Ystäväni kutsui minut torikahveille lauantaiaamuna. Olin unohtanut, miten ihanaa on käydä torikaffel! Hakaniemen torin Kahvisiskoissa oli tupa täynnä ja tunnelma katossa (hetkonen, onko torikahvilassa kattoa?). Humppabändi soitti ja muurinpohjalettu oli rapea.

Parasta toreissa on se, että sellainen löytyy lähes jokaisesta suomalaisesta kaupungista. Torikaffelle tuntuu myös luontevalta mennä yksin, ja torikahvilat aukeavat yleensä aikaisin - siellä voi piipahtaa vaikka ennen töitä.

Päätin käydä useammin torilla. Kotoani on Hakaniemen torille noin puolen tunnin kävely, joten kävely torille olisi aika kiva tapa aloittaa vaikka viikonloppu. Pistää lenkkarit jalkaan, kävellä torille, juoda kaffet, tehdä vähän ostoksia viikonlopun ruokapöytään, kävellä takaisin. Eikös tämä ole juuri sitä elämää, jota aina ihailen joihinkin ranskalaisiin pikkukyliin sijoittuvissa elokuvissa?

Toreista puheenollen… yksi parhaista jutuista, joita sieltä voi elokuussa ostaa, ovat kotimaiset auringonkukat. Nykyään auringonkukkia saa läpi kesän, mutta minusta tuntuu ihan väärältä ostaa niitä kesä- tai heinäkuussa. Auringonkukkien juttu on juuri se, että ne ovat kesän viimeinen hurraa. Kun loppukesän haikeus väreilee ilmassa, saapuvat nämä sankarit muistuttamaan, että kaikki ei ole vielä ohi.

Ostan nykyään harvoin kukkia, koska viiden vuoden ongelmattoman yhteiselon jälkeen kissani on yhtäkkiä alkanut syömään niitä. Auringonkukat ovat yksi harvoista kukista, jotka eivät ole kissoille myrkyllisiä, joten aion ottaa sesongista kaiken irti.

Elo-syyskuussa auringonkukkia voi myös käydä itse poimimassa pelloilta, ainakin täällä Helsingissä Haltialassa ja Tuomarinkylässä.

Vinkkini kestävämpään kimppuun:

• leikkaa varsiin uudet imupinnat viistosti

• poista isoimmat lehdet

• laita kukat KUUMAAN veteen

• vaihda vesi joka päivä (varsinkin alussa auringonkukat juovat paljon, ja maljakko voi jopa nopeasti tyhjentyä)

• leikkaa uudet imupinnat parin päivän välein

Luin viime kuussa Mary Hollingsworthin historiikin Medicin suvusta, ja siitä asti minulla on ollut Italian renessanssi -putki päällä. Siksipä innostuin katsomaan myös Borgiat-tv-sarjan, joka kertoo toisesta renessanssiajan pahamaineisesta mahtisuvusta. Sarja perustuu löyhästi historiallisiin henkilöihin, mutta keskittyy enemmän draamaan ja skandaaleihin, jotka ilmeisesti pohjaavat enemmän aikalaisjuoruihin kuin historiallisiin faktoihin. No sehän tv-sarjaan sopii. Juicy!!

Sarja on visuaalisesti hieno ja ehdottomasti pakollista katsottavaa, jos olet kiinnostunut Italiasta, renessanssiajan loistosta ja katolisesta estetiikasta. Ne kirkot ja palatsit ja esineet ja tekstiilit ja vaatteet, lääh. Vanha lempparini Jeremy Irons esittää kieroa paavia ja François Arnaud tämän aviotonta poikaa (myöskin kiero).

Borgiat on katsottavissa täällä.