Kello viiden teekutsut

En ole järjestänyt yksiäkään juhlia sen jälkeen, kun muutin. Olin jotenkin jumiutunut erinäisiin ajatuksiin siitä, miksi olosuhteet ovat väärät.

Talvella ei ole paikkaa ihmisten takeille. Kesällä on liian kuuma. Pitäisi olla iso pöytä, jonka ääreen ihmiset mahtuvat istumaan. Pitäisi olla toimiva lukko vessassa. Pitäisi olla enemmän istumapaikkoja. Pitäisi olla iso olohuone. Tai ainakin piha tai vähintäänkin parveke. Ei kai kukaan enää tässä iässä halua tungeksia ahtaassa olohuoneessa tai istua jakkaralla? Ei kai kukaan enää tässä iässä halua kotibileisiin?

Sitten mietin aina, että hmm - minä haluan. Muistatteko koronakeväänä kun kaikki katsoivat ranskalaissarjaa Agentit? (Jos et ole katsonut - mitä vielä odotat? Sarja on loistava.) Minulle on jäänyt siitä mieleen kohtaus, jossa päähenkilöt ovat pariisilaisissa kotibileissä ja tungeksivat toisiaan vasten. Muistan silloin koronasulussa katsoneeni tuota kohtausta ja haaveilleeni siitä, että saisin tungeksia ihmisten kanssa jollain kapealla kerrostaloasunnon eteiskäytävällä.

Oikeastaan haaveilen yhä, koska kukaan ei enää järjestä kotibileitä!

Ah miten paljon mieluummin kävisin kerran kuussa istuskelemassa jonkun olkkarissa jakkaralla, kuin odottaisin vuosia seuraavia isoja hienoja juhlia, joiden järjestämiseen joku on käyttänyt kuukauden palkan.

Juhlissahan tärkeintä ovat ihmiset ja yhdessäolo - ja se, että jokin katkaisee arjen ja samanlaisina toistuvat päivät.

Mieluummin valitsisin monet pienet kemut kuin yhdet isot ja hienot kerran viidessä vuodessa.

Sain idean kello viiden teekutsuista nyt, kun olen ollut koko kesän aivan Englanti-päissäni. Päätin toimia heti, ennen kuin ehdin ajatella liikaa ja keksiä taas jonkin tekosyyn sille, miksi niiden järjestäminen olisi huono idea.

Valitsin päivän seuraavalta viikolta ja tein viidessä minuutissa kutsun Canvassa. Päätin etukäteen, ettei minua harmita, jos kukaan ei pääse lyhyellä varoitusajalla tulemaan. Jos paikalle tulisi yksi ihminen, siinähän olisi jo teekutsut. Tea for two, hyvä teema sekin.

Lopulta sain kyllä-vastauksen lähes kaikilta, jotka kutsuin. En siis ole todellakaan ainoa, joka haluaa tungeksia ahtaissa asunnoissa.

Ja kuulkaa - se asunnon ahtauskin oli vain omassa päässäni. Minulla ei ole isoa pöytää jonka ääreen kokoontua, mutta keräilin kaikki asunnon istuimet olohuoneen sohvapöydän ympärille. Kokosin teekupit ja lautaset tv-tason päälle. Lainasin lisää teekuppeja ystävältä. Tein keittiöön kaoottisen haudutusaseman, jossa haudutin erilaisia teelaatuja pieniin kannuihin ja tarjoilin ne sieltä olohuoneeseen.

Päätin, että edes uunittomuus ei ole näiden kutsujen esteenä. Kai nyt skonssit onnistuvat airfryerissäkin? Onnistuivat ne, tosin vaativat viisi yritystä.

Teekutsujen menu:

• Coronation egg -leivät

• Savulohi-tuorejuusto-kurkku-tilli-leivät

• Skonssit, hillo ja “clotted cream” (aika hyvä feikki -clotted cream syntyy sekoittamalla kermavaahtoa ja huoneenlämpöistä mascarponea)

• Scottish shortbread

• Sausage rolls

• Mansikoita

• Matchasuklaalla päällystettyjä mansikoita, jotka eräs vieras toi mukanaan

• Kuohuviiniä ja teetä, plus maitoa ja sitruunasiivuja teelle

Ruokien sijaan vieraat tuntuivat yllättäen olevan eniten innoissaan teemenusta. Ehkä siinä on jotain erityisen hauskaa, että jonkun kotonakin saa valita asioita listalta?

Olin kuratoinut pienen teelistan sekä Lontoon-tuliaisista että oman kaapin purnukoista, joiden ajattelin sopivan englantilaistyylisten syötävien kanssa.

Ihania skottiruudullisia askartelupapereita olen ostanut espanjalaisesta askartelukaupasta, niille löytyy yllättävän usein käyttöä.

Kaikki ei suinkaan mennyt täydellisesti tälläkään kertaa.

Coronation egg -leivissä oli liian vähän suolaa, joten kukaan ei syönyt niitä. Alkoholiton kuohuva oli liian makeaa. Olin vahingossa ostanut vääränlaista makkaraa, joten sofistikoituneiden sausage rollsien sijaan rullistani tuli enemmänkin nakkipiiloja (aidoissa sausage rollseissa pitää käyttää raakamakkaraa, ja tursottaa täyte ulos kuorestaan).

Ja tosiaan, istuimme hienon teesalongin sijaan olohuoneessa opiskelijabiletyyliin.

Mutta millään sellaisella ei oikeasti ole väliä, kunhan ihmiset haluavat vain tavata toisiaan. Tunnelma on usein rennompi ja välittömämpi juuri siksi, että kaikki ei ole täydellistä. Niin oli nytkin.

Tunnelma oli ihanan kiireetön, vaikka oli ihan tavallinen arki-ilta keskellä viikkoa. Viimeiset vieraat lähtivät vasta kymmenen jälkeen.

Muistin, että kaikki syyt olla järjestämättä juhlia ovat tekosyitä. Kun sydän on mukana, juhlat voi järjestää vaikka pahvilaatikossa.

Muistin myös, että herään eloon kun saan suunnitella ja järjestää. Miettiä tarjoiltavia ja pieniä yksityiskohtia. Tehdä soittolistan, kattaa pöydän. Minulle juhlien, illanviettojen ja pienten kokoontumisten järjestäminen ei ole pelkästään kivaa - se on osa sitä, kuka olen.

Ehkä on siis aika alkaa tehdä sitä taas paljon enemmän?

Ihanat kuvat otti Kia Arpia