Oletko valmis ostamaan koeputkilihaa samalla, kun lähituottaja kuolee sukupuuttoon?

Nyt kun naudanlihantuotantoa ajetaan alas ja pientilat ahdingolle on hyvä ymmärtää miksi. Suomestahan ei ole Nokian jälkeen tullut kovin suuria kansainvälisiä onnistumistarinoita ja niitä haetaan nyt kuumeisesti teknologiasta. Oulussa testataan jo maailman kärjessä 6G-verkkoja ja jos yrityksen nettisivuilla lukee innovaatio, niin sitä tuetaan ja ylistetään silmät ummessa.

Päättäjät ovat iskeneet myös mielenkiintonsa teknologian ja ruokatuotannon yhdistämiseen ja lähes väkisin koitetaan keksiä tapoja korvata luonnollisia ruoan lähteitä kuten naudanliha keinotekoisilla tehtaissa valmistetuilla vaihtoehdoilla. Suomi haluaa olla maailman kärkimaa tässä kehityksessä ja se on tullut selväksi. En muista missään maailmalla nähneeni yhtä paljon kaikkia ihme muu-lihoja yms. korviketuotteita kauppojen hyllyillä kuin Suomessa. Eikä siinä, hyvä että ihmisille löytyy valinnanvaraa, mutta koska tiedämme pientuottajien ja perhetilojen ahdingon, on helppo arvata mihin suuntaan meidän ruokatuotantoa ollaan viemässä.

Tekniikan maailma uutisoi isolla otsikolla, että ”Suomeen maailman suurin tehdas, jossa valmistetaan naudanlihaa”. Näin annetaan ymmärtää, että naudanlihaa voidaan valmistaa myös tehtaissa. Ihmisten ajatuksia on manipuloitu jo kauan. Punainen liha on sitä ja tätä ja kasvisperäinen ravinto nostetaan aina jalustalle.

Todellisuudessa me ihmiset ollaan sekasyöjiä, joiden ravintoketjuun on kuulunut eläinliha jo vähintään 2,5 miljoonaa vuotta – käytännössä koko Homo-suvun olemassaolon ajan. Itse asiassa lihansyönti oli ratkaiseva tekijä ihmisen evoluutiossa. Ilman lihansyöntiä emme olisi tässä nyt, eikä minulla olisi mahdollisuutta kirjoittaa tätä iPhonella.

Ihminen ei ole kasvissyöjä ja jos et ymmärrä tätä, sinut on todennäköisesti aivopesty ja manipuloitu. Niin oli minutkin, silloin kun olin kasvissyöjä. Mutta terveys alkoi pettää ja oli pakko katsoa omaa ravintoa kuplan ulkopuolelta.

Uskon, että olemme innovaatiokiimassa tekemässä suurta virhettä ja tehtaiden sijaan meidän tulisi innovoida lisää pientuottajia ja auttaa heitä rakentamaan tuotannostaan kannattavaa, ilman että eläimet tai maaperä kärsii.

Tämä on aivan mahdollista – kannattaa perehtyä siihen, mitä Joel Salatin tekee Yhdysvalloissa. Hän on tullut tunnetuksi siitä, että hän kasvattaa eläimiä luonnon rytmissä – ei teollisuuden säännöillä. Hänen tilallaan naudat laiduntavat vapaasti, siirretään päivittäin uudelle alueelle, ja ne lannoittavat maata samalla kun syövät ruohoa – juuri kuten luonnossa kuuluukin. Kun naudat siirtyvät eteenpäin, tulevat kanat perässä syömään lannan hyönteisiä ja jatkavat maan uudistamista. Tätä kutsutaan regeneratiiviseksi viljelyksi.

Meidän ei tarvitse valita eläinten hyvinvoinnin ja ruokatuotannon välistä, vaan suurin 2000-luvun innovaatio tulisi syntyä sen yhdistämisestä luonnollisin keinoin. Tällöin kaikki voittaa.

-Anni