Kirjahehkutuksia, sarjakuvaa ja muutakin
Live Last read · last published · next check
Tämän Labatutin Maniacin ympärillä on ollut jonkinmoista hypeä. Tarkastin asian, ja onhan tämä todella ajankohtainen romaani tekoälyaikaan putoavassa, singulariteettia kohti syöksyvässä maailmassa. Faktaa ja fiktiota sekoittelevan romaanin keskushenkilö on von Neuman, fyysikko, jonka panos sekä atomiaseen että tekoälyn syntyyn on merkittävä. Kirja ei kuitenkaan ole romaani von Neumanista.…
Tässäpä kirja, joka on tarjonnut loistavaa vertaistukea ideaalien romahtaessa, kehon rapistuessa, voimien vähetessä ja omien vanhempien vanhetessa. Itselläni putoaminen keski-ikään on ollut nopea ja kuoppainen maantie. Kirjoittajat ovat tuttuun tyyliin aidosti hauskoja ja halki-poikki-ja-pinoon-rempseitä. Bullshit loistaa poissaolollaan. Tässä opuksessa he hetkittäin äityvät jopa syvällisiksi:…
Olen liian vanha tajuamaan, mitä dark academia tarkoittaa. Sinällään olen tyytyväinen siihen, että gootin näköiset nuoret haluavat lukea oikeaa kirjallisuutta. Dark academian kaanoniin kuuluva Tartin “Jumalat juhlivat öisin” on oivallinen teos, vaikkei ehkä Tartin paras. Nyt lukaisin toisen dark academia-väen hyväksymän teoksen, Madeleine Millerin “Akhilleen laulun”. Otto Mannisen heksametriin…
Ville-Juhani Sutinen osallistui viime vuonna (2025) tällä pienellä, helppolukuisella kirjalla Suomessa nousevaan lähiökeskusteluun. Aihe kiinnostaa, jo pelkästään senkin takia, että itsekin asun nykyään Tampereen Hervannassa. Lähiökeskustelu tuo esiin kiinnostavasti suomalaista - muuten välillä vaikeasti hahmotettavaa - luokkatietoisuutta ja vähemmistöjen asemaa. Sutisen esittelee erilaisia…
Matti Rautaniemi on perheessämme luettu kirjailija. Erityisen tarkkaan meillä on tavattu Rautaniemen Joogan historia-kirjaa. Se on upea kokonaisesitys ilmiöstä, jonka sisällä on lukuisia, jopa toisilleen vastakkaisia aatteellisia ja menetelmällisiä virtauksia. Täytin tuossa kuukausi takaperin 43 vuotta ja sain puolisoltani lahjaksi Rautaniemen uusimman teoksen “Tapio Kotkavuoren elämä ja kuolema”.…
En ole koskaan tullut tarttuneeksi Eeva Kilven kirjoihin. Klassikoksi hänet toki tiesin. Sekin on joskus vähintään alitajuinen syy vältellä kirjaa. Myös Kilven maine evakko-kokemuksen sanoittajana oli minulle tuttu. Tämä “Rajattomuuden aika” -muistelmateos sijoittuu Kilven lapsuuteen ennen sodan syttymistä. Paitsi klassikoita, myös lapsuuskuvauksia olen usein vältellyt. Lapsuus elämänvaiheena on…
Ville Ranta on kuin aikuisten Dav Pilkey, Koiramies-sarjakuvien luoja. Pilkey toimii hyvin lapsia piirtämään innostavana sytykkeenä. Rannan juttuja lukiessa minulle iskee aina tarve itsekin piirtää tai kirjoittaa päiväkirjaa tai istua ja reflektoida itseäni ja elämääni. Tietenkään en ole vapaan viivan armoitettu mestari, kuten Ranta, enkä siis puhu tuotoksesta, vaan puhtaasti tekemään innostamisen…
Otin hiljan käyttööni hyvän suomenkielisen sanan “puberteettinen”. Parnasson päätoimittaja oli sillä kuvannut lehteen tarjottua Eduard Limonovin käännöstekstiä. “Teksti on puberteettista”. Limonovin kirjoja ei ole suomennettu, mutta Carrèren kirja Limonovista on käännetty jo 2011. Mielestäni kirjaan perehtymiseen on parikin hyvää syytä. Eduard Limonovin lyhyt elämänkerta menee jotenkin näin: Hän…
Tiia Aarnipuun (nyk. Forsström) on minulle tuttu ennenkaikkea Trans - sukupuolen muunnelmia (2008) -kirjan kirjoittajana. Selväsanainen ja uraauurtava tietokirjailija julkaisi pari vuotta tämän klassikkoteoksensa jälkeen suomalaisen dragin historiaa kokoavan ja avaavan Sinivalkoisissa höyhenissä -kirjan, joka itselläni meni välittömästi “pitääkin lukea!”-osastoon. Viisitoista vuotta myöhemmin aie…
Anne Strengin “Kivet” on tosi punk sarjakuva sanan parhaassa merkityksessä. Sarjakuvan perussäännöillä pyyhitään huolettomasti pöytää, mutta kaikesta paistaa tekemisen riemu, vapaus ja arkinen anarkismi. Lopputulos on lumoava ja kaunis. Punkin ei läheskään aina tarvitse olla punkkia ollakseen punkkia. Musiikkimaailmassa Noitalinna Huraa saavutti punk-uskottavuutta tekemällä synkiltä…
