Kuluneen kesän asioita

(Syy blogitauolle: Not to sound like a lying man, but I do have a lot going on). Lol.

Tämä kesänä
ostin Vintedistä seitsemällä eurolla jonkun portugalilaisnaisen myymän “yöpaidan” joka sopi erityisen hyvin yhteen markkinoilta ostamieni porkkanoiden kanssa.

Yöpaidasta leikkasin tosin hihat pois, koska VIHAAN hihoja. Ja sukkia. Olen aina onnellisin kesäisin koska ei tarvitse kumpiakaan.

Lissabonin kesässä on ollut aika täydelliset kelit: päivisin kuumaa, öisin viileää. Lisäksi asuntoni sijaitsee kukkulan päällä olevalla tuulisella kadulla, joten sen pikatuulettaminen läpivedolla onnistuu noin viidessä minuutissa.

Tosin oli myös päivä jolloin oli 39 astetta lämmintä, mutta lensin silloin juuri sopivasti Suomeen, jossa oli vastassa tasan kolmekymmentä astetta vähemmän. (Tietysti minulta puuttui sekä sukat että hihat).

Joka kesä, myös tänä kesänä, minulla on ollut kesän suosikkibiisi ja halu mennä täydellisiin rantabileisiin joissa biisi soisi sattumoisin auringonlaskun aikaan mutta aina jos joku ehdottaa rantabileitä, en jaksa alkaa selvittää voisivatko kenties nämä olla ne täydellisimmät bileet. Yksitoista vuotta Lissabonissa enkä ole oikeastaan ikinä käynyt aivan mahtavissa rantabileissä. Ennen muuttoa kuvittelin että sellaisia olisi joka viikonloppu.

Tätä little did I know -listaa voisin jatkaa muillakin asioilla, mutta en juuri nyt jaksa.

Tänä kesänä olen myös tajunnut että minulla on aina ollut eniten ystäviä jotka ovat syntyneet kesällä tai uudenvuoden aikaan. Kesä-heinä-elokuussa on koko ajan jonkun synttärit.

Olen myös kävellyt jokirannassa täysikuun aikaan ja ihmetellyt yömagnesiumia jonka avulla ensimmäistä kertaa elämässäni pystyn nukkumaan tähän aikaan kuukaudesta. Halleluja.

Olen harjoittanut suosikkiasiaani (pastaa ja viiniä meren kohinassa) aika paljon mutten kuitenkaan tarpeeksi.

Olen viettänyt omia kesäsynttäreitäni niin, että aloin suunnitella niitä viikkoa aiemmin ja jostain syystä siitä tulikin täydellisin viikonloppu jolloin ehdin nähdä kaikkia ystäviäni, syödä kaikki illalliseni ja juoda kahvini ulkona ja käydä vielä rannallakin. Synttäriviikonlopun jälkeen tosin olin niin uupunut että katsoin vahingossa neljän tunnin mittaisen videoanalyysin Steven ja Mirandan suhteesta nousemalla kahdesti hakemaan lisää sipsejä.

Tänä kesänä olen myös tilannut New York Timesia kolme kuukautta, koska se sisältää niin hyviä ruokaohjeita, joita haluan kokeille mutta en ole sitten kertaakaan kokeillut yhtään uutta reseptiä. (Syksyllä aion kyllä tehdä tämän!) Jos sinulla on hyva ja helppo arkiruokaresepti jonka haluat jakaa, pliis tee se.

Olen ihmetellyt kesän kauneutta joka yllättää joka ikinen vuosi. Jakarandapuiden kukkimisajan loppumista, helteiden alkamista, vaaleanpunaisena hohtavia auringonlaskuja rannalla… Ja sitä, miten kesäisin turistien kansoittama kaupunki tuntuu edelleen vanhoilta hyviltä ajoilta kunhan lähtee liikkeelle esimerkiksi kahdeksalta aamulla. Istuessani eräänä aikaisena aamuna keskellä keskustaa sijaitsevan kahvikioskin terassilla seuranani tasan nolla turistia, tuntui hetken vuodelta 2015.

Mutta ymmärrän myös turismin. Lissabon on muuttunut vähemmän uniikiksi ja enemmän geneeriseksi voisi-olla-mikä-tahansa-eurooppalainen-pääkaupunki-matchakahviloineen, mutta on se edelleen maailman kaunein ja ihanin kaupunki. Varsinkin kesäisin <3